Jedillä murkku painaa päälle. Ei onneksi hirmu pahasti. Pientä tuhoa se alkoi keksimään kotona, kun itsellä oli kiireitä koulussa sekä useampi työvuoro. Pari viikkoa sitten uhmis kohdistui lähinnä Lotteen, kun koko aika piti olla härnäämässä. Nyt olen alkanut olemaan tosi tarkka äänen sekä sekoilun kanssa. Pöhköilystä seuraa pieni puhuttelu, joka tuntuu tuottavan tulosta ja ääntely treeneissä selkeästi vähentynyt.
Hurjasti ei olla keretty treenata. Tokoa satunnaisesti, lähinnä "tuttujen" liikkeiden hiomista. Hakuun ollaan keskitytty, sitä on pitänyt rauhottaa roimasti ja lisätä keskittymistä.
Uusina juttuina peruuttaminen vierellä, mun jalkojen välissä ja mun ympäri. Toisaalta myös ihan leikkiessä heitetyn lelun palauttaminen suoraan käteen.
Alkuvuodesta oli vielä pari treenikertaa agility kurssia, josta viimeisimmästä videomatskua!
Ihan kivasti meni, vähän kävi kierroksilla juuri tuolla kerralla. Kaksi ensimmäistä kertaa meni kuitenkin todella hyvin! Ylpeä pienestä! Nyt vaan vielä jatkoa tälle meidän hyvin alkaneelle aksu-uralle :)
Tänään otetut, kun aurinko vihdoin vilahti:
Lopuksi vielä paljon onnea Lotte rakas 8v!!
- Anne
